Perjantai-illan lasten vahtimisen ja usean kahvikupposen jälkeen olen hereillä. Lapset nukkuu ja vaimo on palanut firman pikkujouluista kotia ja kyllä tuli Hyundailla ajaen kotia ruokkimaan kuopuksen unille. Itselläni takana siis parit animaatiot lasten kanssa ja iltapalat sekä puurot ja hampaanpesut. Ajatus vetää työhuoneen puolelle ja päivällisen kauppa ja alkoreissun jälkeen käteen tarttuu jääkaappi kylmä La Trappe Witte Trappist Belgivehnä.
Kuvausalustaksi useampi lampaan (keino) talja sekä sisustustalot, jota anoppi ruukaa tuoda tähän huusholliin sisustuselementeiksi. No vaan nepä lähtee myös elementeiksi tähänkin sessioon. Jännä miten tässä kuvaushommassa meikäläisellä tuppaa aina kestämään, mutta se on hyvä sinänsä olut oli jääkaappi kylmää, niin saapi rauhassa lämmetä muutaman aseteen. Muutama testikuva ja kamera kiinni tietokoneeseen sekä lightroomi auki ja aloitetaan kuvaus. Tovin aina kestää, kunnes saapi halutut setupit tehtyä ja eikun olutta auki ja itse arvioon. (Kuva toki täytyy ensin napata)
Tuoksussa belgihiivaa roimasti ja vehnäistä mallasta. Ihan terävimmillään tuoksu ei ole. Ulkonäkö kullankeltainen ja samea niinkuin pitääkin. Vaahto keskinkertainen ja pienenee suhteellisen äkkiä jättäen hennon kerroksen oluen pintaan. Maku vehnäisen pehmeä ja banaaninen. Suuntuntuma oikeinkin täyteläinen ja runsaan hiilihappoinen. Ylesivaikutelma tuoksun osalta heikko, mutta maku aivan mahtava. Onneksi tuli pari pulloa haettua Alkosta, kun onhan tämä hyvää belgivehnää.
hunting dinner 